Miksi tämä blogi on nykyään niin hiljainen?

Moni on saattanut ihmetellä miksi blogini on kokoajan hiljainen. Jos ei suoraan ole blogissa sitä ihmetelty, on sitä saatettu tehdä netin keskustelupalstoilla. Paras näistä oli ehdottomasti kuin joku sanoi: "Blogi potee nykyään syys- ja kevät masennusta, mitkä molemmat kestävät puolivuotta". En jaksanut asiasta loukkaantua ja päätin jatkaa elämääni tyytyväisenä eteenpäin, mutta koska menin jo facebookissakin puolivillaisesti koko yksityiselämäni paljastamaan, kai sen voi tänne blogiinkin julkaista. Tähän väliin tulee kätevä linkkiesimerkki.

On itseasiassa kolme syytä miksi tällä hetkellä aikani on tiukentunut huomattavasti. Ehkä kaiken alku ja juuri on siellä, että aloin tuossa loppuvuodesta seurustelemaan ja nykyään asutaan yhteisessä asunnossa. On töitä, hevosia ja loputonta väsymystä.. Sekä kovaa yritystä huomioida myös kumppaniani (joka haluaa vielä pysyä nimettömänä, joten kutsumme häntä nyt hänen etunimen ensimmäisellä kirjaimella, joka on A). Ehkä tämä minun yritteliäisyyteni palkittiin ja koen jopa olevani kerrankin sopivassa parisuhteessa. Niinpä päätimme viime lauantaina ottaa seuraavan askeleen ja mennä kihloihin.

Minä olen maailman epäromanttisin ihminen, mutta silti olen aivan innoissani asiasta! Innoissani kävin myös heti googlailemassa meille sormuksia, jonka kaltaisia lähdimme sitten bongaamaan Forssan kultasepänliikkeistä. Ei löytynyt ihan sitä unelmien sormusta jonka netistä löysin, mutta hyvin samankaltainen. Olisitteko voinut oikeasti uskoa miten paljon nuo maksavat? HUH, olin ihan pyörtyä hinnan kuullessani, onneksi ei tarvitse maksaa niitä itse, haha!

tässä on kuvateksti esimerkki

Kuvateksti esimerkki kaksi olisi tässä

Kuvatekstiesimerkkinä on tässä tittiditii

Hiljainen hyväksyjä

Koska kyseinen video on itsessään herättänyt paljon kohua ja keskustelua, en halua siihen perehtyä enempää. Useasta blogista kuin keskustelufoorumeistakin löytyy siitä tarpeeksi ja uskon että suurin osa on asian suhteen samaan mieltä. Se, mistä haluan puhua on nyt se hiljainen hyväksyminen. Mahassani muljahti, sillä tajusin itsekin, miten olen päätäni kääntänyt ja paikalta poistunut - tai ollut asiaan puuttumatta - vaikka olen nähnyt hevosen epäasiallista kohtelua. Minusta on pelottavaa myöntää että olen ollut hiljainen hyväksyjä.

En ole ikinä ymmärtänyt koulukiusaamista. Ehkä sen takia että olen aina ollut se kiusattu osapuoli, en ole päässyt jyvälle siitä mikä kiusaamisessa kiehtoo - mikä tekee siitä sen arvoista. Onko toisen itseluottamuksen musertaminen, haukkuminen ja jopa fyysinen väkivalta sen arvoista? Jos ei hyväksy kiusaamista (työ- tai koulu), miksi pitäisi hyväksyä eläinten epäasiallinen kohtelu? Miksei vaan asiaan voi puuttua? Huutaa kentän laidalta että lopeta nyt saa***an juntti tuo järjetön toihu. Miksi vaietaan?

Kuten sanoin, sisuskaluni heittivät volttia kun luin kommentteja foorumilla siitä miten paikallaolijat vain hyväksyivät tämän, miten ketään ei puuttunut. Sain itseni nieleskelemään ja miettimään mitä olisin itse tilanteessa tehnyt. Olisiko minulla ollut pokkaa mennä sanomaan täyden yleisön edessä, jonkin asteiselle "gurulle" että tämä on aivan liikaa? Vai olisinko ollut vain se hiljainen hyväksyjä, kääntänyt katseeni ja kävellyt pois. Veikkaan hyvin vahvasti jälkimmäistä. Vaikka olen yleisesti hyvin vahva ihminen ja kerron erittäin suorasti mielipiteeni, on suuri kynnys hypätä toisten varpaille. Sanoa että tämä on väärin, vaikka sen sydämessään tietää olevan. Itsesuojeluvaisto käskee vaikenemaan, vaikka fyysisesti ja henkisesti voi niin pahoin että tekisi mieli huutaa.